Kuka ja missä olen

Mikä on Jumalamme tahto? 

Jeesus Kristus

tahto? linkissä on suuri salaisuus.

Mitä Luoja haluaa meiltä?
sitäkö että haalimme taskut täyteen maallista mammonaa?

Rakasta, kärsi ja unhoita.

Morsian.

Se on määräys kohtalon.


Sain omin silmin nähdä Kristuksen,
ja tuo kuva vasemmalla on kaikista lähinnä häntä.
Taiteilija on onnistunut kopioidessaan  Kristusta.


Tämä on kuoleman kokemukseni joka oli minulla lapsesta lähtien tiedossa ja näin se koin.
Isän luona.
 7.12.2009 17:17 Kirjoitettu Suomi24 keskustelupalstalle. Ja poistettu.

1.kokemus.
Rauhaa teille.
Kirjoittanut: MarjaHPernu 22.8.2007 klo 12.16

Rauhaa teille kaikille.

Kirjoitan ensin lapsuudesta erään asian joka on mielessäni, kotonani ei ollut minun ikäisiä tyttöjä joten leikin paljon poikien kanssa, näinhän se on että, tytöt härnää poikia ja pojat kiusaa tyttöjä, mutta minut pojat jätti rauhaan, kysyin viimein miksi on näin, pojat sanoi " ei sinuun voi koskea, olet niin pyhä" ja siihen oli mun tyytyminen, mutta se jäi mieleeni iäksi.

En ole saanut uskonnollista kasvatusta, siis olen maailmasta.   Olin hiljainen.
Ja sitten, tiesin lapsuudesta lähtien miten "kuolen" että nukun vain pois mieheni selän takana ja nimikin oli tiedossa

(mutta en muistanut sitä silloin kun seurustelin)
kun tuo yö koitti 1982 laitoin nukkuun, illalla kuin oli tapanani, niin syvimmän unen aikana, joku vei minut pimeään tunneliin irtaannuin kokonaan ruumiistani ja menin eteenpäin koska en voinut kääntyä takaisin,olin yksin, takaisin paluuta ei ollut.
Sitten tuli ovi eteen, hakkasin sitä, ja itkin, että minäkin haluan olla "Jumalan lapsi" mutta ovi vain ei auennut, eikä siinä ollut ripaakaan,
luovutin, ja väsyin, istuin yksin ja ajattelin, olkoon, en jaksa taistella, istun tässä,

Silloin tuo ovi alkoi aueta hiljaa,
(ihmisen pitää huutaa Jumalan puoleen, niin Jumala vastaa)
nousin ylös ja menin tuosta ovesta sisään, olo hepottui, ihmettelin oloani kun ei tunnu kipuja missään,
(mulla kait on jotain reuman tapaista kun nilkoissa tuntuu kipua kävellessä)
edessä oli portaat, nousin ne ja niitä oli n.12
kun portaat loppuivat, katsoin ympärilleni ja edessäni seisoo mies
(samallainen kuin on Jeesus patsaita valkoinen kaapu yllään)
siellä oli myös muita, mutta he olivat ikäänkuin selin minuun.

Katson silmiin tuota miestä" ah tässä on Jeesus josta on puhuttu paljon"
ja mitkä silmät, jostain nousee mieleen se kohta Raamatusta kun Jeesus on noussut haudasta ja kieltää Mariaa koskemasta itseensä,

Kysynkin hältä "saanko halata" saan luvan,
ihmettelen miten Jeesus ymmärtää minua.
mutta hups, en tunne mitään kun halaan, minulla ei ole ruumista mukana,
minua kaduttaa, mitäs nyt, istun Jeesuksen jalkojen juureen oikealle puolelle,

(ja tämä paikka on ollut varma turvani kun ihmiset ovat hylkineet, kun olen kertonut kokemustani)
Tunnen siinä istuessani suurta rakkautta ja hyväksyntää, ah ihanaa haluan jäädä tähän,

Mutta minut temmataan siitä pois, ihmettelen, mihin nyt,
minun molemmin puolin ollaan minussa kiinni, ne on enkeleitä,
olen kauhuissani, haluan Jeesuksen luo,
Enkelit antaa ymmärtää"mitä heille on annettu tehtäväksi sen he tekee"
niin ne tuo takaisin minut ruumiiseeni ja laittavat sydämmeni käyntiin,
taistelen vielä vastaan, ja pääsenkin vähän irti, mutta enkelit painavat lempeästi takaisin ja taas sydän lähtee käyntiin, joka tekee hirvittävän kipeää, en halua tänne, ja vilkaisen kelloa se on jo yksi yöllä, siis 3h, poissa, miten mahollista saada sydän toimiin, ja miten nyt kun olen jo kokenut "kuoleman" miten nyt,
mun on saatava tietää miten seuraava tapahtuu, mun on saatava tietää, enkelit neuvottelee,

Katsovat minuun ja tieto tulee minulle ihmeellistä.
Enkeli tulee toisena yönä ja koskettaa rintaani, tunnen 4 kynnen raapaisut, ääneni muuttuu, ja mikä ihmeellistä osaan laulaa, kurkkuni alkaa soimaan.
ja muutun, ikäänkuin olisin kramofoonin neulalla rokotettu, haluan kertoa kokemuksestani ja kuinka Raamattu on totta.
Ja kuinka hitaasti tämä aika kuluu, kun on saanut tietää ja nähdä mitä tapahtuu.
Tässä se on, mutta tästä puuttuu paljon,
Raamattu alkoi minulle aueta.
Suomen kohta tulee oleen mitä profetioita annetaan.
Uskovat koetellaan.
Siunausta teille kaikille, pitäkää mitä olette saaneet, roikkukaa Jeesuksessa.

*********************************************************************************

 Minä Marja Pernu o.s Roukala, olen ihminen.
Syntynyt Roukalan mäellä, neljäntenä tyttärenä Paavo ja Salli Roukalalle.Meitä sisaruksia on 7 kaikkiaan,
Syntymän jälkeen;
Äiti luuli että minä kuolen jo silloin ja vei isän kanss kirkkoon että pappi kerkiää kastaa,
Ja pappi otti minut syliinsä ja sanoi;"Tämä kastetaan paremmin" ja meni alttarille ja kastoi siellä,
kotiin tullessa äiti laittoi minut koriin kuin Mooseksen ja vei rannalle jossa asui sukulainen,
he hoitivat minua n. puoli vuotta, ja äiti kantoi maitoa sille perheelle päivin.


Oinaan merkissä olen syntynyt, Mikael Agricolan päivänä. 9,4.
Lapsuuden mietteet alle kouluikää
Ikävöin sisartani joka oli mummun eli äidin äidin luona Sankalassa, äitini on sieltä kotoisin, ja sisareni joka on vain 11kk,12pv,. vanhempi.

 Hääkuva, vuosi oli 1968.

Juureni tulevat Hollannin hovista 1700 luvulta, isän puolelta,

Kasvoin tässä kodissa  1952-1966 
vuoteen ja sen jälkeen muutin Kokkolaan.

että suonissani virtaa "sinistä" verta.

Koulutus;
Rahjankylän kansakoulu,  1956-62,
Kalajoella kansalaiskoulu 1963, kevät kausi, niin oli silloin, minun sisareni 3v vanhemman ei tarvinnu käydä kuin 2 viikkoa, ja minulle se oli jo puoli vuotta, ja siitähän se koulutus on kasvanut muutamalla vuodella.

Himangan kunnan järjestämä -72v   Kotiavustajan koulutus.
Merkissämme on pallo ja katos, eli suoja yksilön yllä.
 Kannuksen maatalousoppilaitos, 1v, joka on nyt "maatalous akatemia" se piti käydä koska EU vaati karjan hoitajilta "kuitin" osaamisesta.
Sitten  Kalajoen Kirstillisellä opistolla;
Maalliko koulutus, 1v.
2000 vuoden puolella
Kalajoen kaupungin järjestämä, matkaopas koulutus,
Vesaisten, eli Keskusta puolueen järjestämä, ohjaaja koulutus.
2.Kirje kurssina, Raamattu tutuksi.
Sitten vielä,  pitokokki kurssi.
Ja kaupallinen sieni kurssi, "Kangas rousku",  Aulikki Pöyhtäri opettajana.
Vuosiluvut puuttuu vain nyt näistä koulutuksista.

Muisteloa Roukalasta;
Roukalassa oli silloin kaksi kauppaa, kun olin kotona v,1949 vuodesta 1966 v. Osuuskauppa ja Väreen kauppa, ja Väreen kioski, ja siellä oli jukeboksi josta soitettiin Bitles ja Tapio Rautavaaraa ynnä muita sen ajan iskelmiä, mun sisko tykkäs Elviksestä ja mää inhosin sen veisuja.
Väreen kauppa paloi, oli se karmeeta herätä sinä aamuna kun palo loimotti ikkunaan kun se oli yöllä syttynyt, olikohan se vuosi -66, sen oli ostanut Toholampinen pariskunta juuri edellisenä vuonna.

Roukalassa oli myös 2 ompelijaa, joilla sai teettää vaatteita ja minullekki äitini teetätti muutaman mekon, Kaija Roukalalla ja toinen ompelija oli Mailis Roukala, 

Ja kun olin n. 5v niin  sunnuntaisin kokoonnuttiin tai miehet kokoontui juttusille Lassilan pihaan ja kerrottiin kuulumisia ja parannettiin maailman menoa, ja Isällä oli sellaiset "harmaat sarkaset pussihousut" pyhähousut jalassa, ne housut soukkeni polven alapuolelta ja teki pussin polven kohtaan, joten kai sen takia ne oli pussihousut.

Ja me kylän lapset pelattiin usein pesäpalloa tai kymmentä tikkua. Pesäpalloon "nelimaaliin" en saanut osallistua kun olin siskoni mielestä liian pieni tai liian nuori ;(  ja kun mää olisin halunnut olla mukana, mutta ei, vaikka Teuvo sai olla joka on saman ikäinen.
Pojat usein leikki rosvoa ja poliisia, se oli niin jännää, että en saanut kuunnella niitä kun ne siitä puhui, sanoivat sitä salaiseksi jutuksi.

Talvisin hiihdimme vaikka minulla ei ollut hiihtokenkiäkään, voitto siteet vain kumisaappaisiin ja menoksi. Ja hietamäessä usein laskimme mäkiä. Ja mekko oli hiihtopukuna ja kun olin pitkäjalkainen niin kintut oli paljaan kun sukat olivat vähän polvien yläpuolelle,  mun sisko sanoi että hän häpesi meitä sisaruksiaan kun meillä olivat resuiset sukat jalassa, minä en muista sellaista olleen :)

Meitä sisaruksia on 7, kaksi poikaa ja  viisi tyttöä, minä oon keskimmäinen ja Mirjami on minua 11 kk vanhenpi ja Pirjo on 11 kk Mirjamia vanhempi.
Äiti ompeli meille mekot koulunpäättäjäisiin, se oli juhlaa kun sai uuden mekon päälle.
Ei silloin ollut varaa ostella vaatteita kuin on nykyään, ja vaatteet pidettiin kyllä loppuun asti.

Löysin kerran jauhelihamyllyn osan, mansikka paikaltani ja kun vein sen äidille kysyen mikä tämä on, niin äiti tokas; "mees näyttään Lassilalle", siellä oli teurastettu mulli vasta,
ja kun mää sen osan kanssa menin sinne, niin kyllä vanha emäntä kehu ja meni heti lipastolleen ja toi mun pienet kädet täyteen rahaa, kolikoita, ja mulle se oli sunnuntai päivä ja olin onnellinen ja laskeskelin niitä pihalla,
sen jauhelihan myllyn osan oli naapurin ajokoira varastanut, kun sitä lihaa jauhettiin ulkosaunan tykönä silloin kun mulli teurastettiin..

Kouluaikana sain tyttökaverin, Paula joka muutti kaupan viereen Alajoelta, hänen kanssaan leikittiin usein, kinkkaa, naruhyppelyä, palloilla seinään kahdella tai kolmella pallolla,
ja urheilinkin ja voitin koulujenvälisissa, kolmiottelun ja kun olin toinen niin muistan opettajan sanoneen että "olit vain pisteen jälessä ensimmäisestä".
Kolmiotteluun kuului pallonheitto, 60m juoksu ja korkeushyppy.

Kun olin n. 13v. niin syksyllä poimimme Paulan kanssa puolukoita ja ostimme itselle ensimmäiset farkut, ja ne oli punaiset.
Muistan kun menimme keskiluokan opettajalle kylään, meitä oli 5 tyttöä, ja jokaisella suussaan pikikokkare, jonka olimme käyneet kaupan takaa pikipaakusta lohkaisemassa, (sen aikainen purukumi)
Istuimme opettajan luona suut supullaan, emme puhuneet halaistua sanaa opettajalle, kun se piki lämpeni ja leves suussa, ja tuli kiire ulos sylkäseen pois, näin jälkeen ajatellen mitähän ope mietti hiljaisista vierailijoista.

Ja sitten  ne kuolemat, kun Roukalassa kuoli joku, niin äiti laittoi mun viemään siihen surutaloon voita ja maitoa, se oli sellainen tapa silloin.
Ja minua ujostutti mahottomasti se. Kerran olin naapurissa lapsenvahtina kun siellä oli hautajaiset ja mun piti käydä tutustuun siihen vauvaan etukäteen,
ja kuljin ehkä neljänä iltana ja sain kourallisen pohjanmaan pastilleja sen eestä, ja kun ne hautajaiset sitten oli, niin vähän petyin kun se vauva nukkui koko ajan, ja väki tuli paikalle.

Kesällä tuli meri rakkaaksi, kun me käytiin uimassa Puotiniemessä, erään kerranki meillä oli mukana 3v. pikkusisko, ja se kirmas veneiden ympärillä ja kun erään veneen kohta olikin ruopattu, niin huomaan että siinä pikkusisko kelluu mekkonsa varassa, menin ja vedin sen rantaan mekonhelmasta ja vanhin meistä otti pikkusiskoa jaloista kiinni ja niin saimme virkoamaan, taputtelimme ja keskustelimme miten pitää toimia kun joku hukkuu, pikkusisko oksensi veet ulos ja niin me väännettiin mekko kuivaksi ja menimme kaikki uimaan ja jonkin ajan kuluttua lähdimme kotiin.

Talvella luisteltiin meren jäällä, meillä ei ollut luistimia ja kun menin serkun kanssa jäälle ja hän haki minulle veljensä luistimet, laitoin ne jalkaani, mutta en pysynyt pystyssä niillä kuin 1 metrin ja sitten pyllylleen, mua auttoi Torven Veijo siinä hommassa, ja kun Veijo irrotti otteensa minusta niin muks, olin jäässä ja katselin kun serkkuni meni ja liiti luistimillaan.

Meillä oli lehmiä 7 ja yhden lehmän nimi olikin Seiska, kun sen otsassa oli valkoinen seiska, ja minä osaamaton hoidin karjaa,
oli v, -66 Isä joutui Oulaisiin sairaalaan ½ vuodeksi se oli kova isku,
navetta tyhjeni, kaikki lehmät sairastu, ja äitikin masentu.
minä korjasin elot pelloilta ja pappa oli terottamassa vikatteen kun niitin ohraa ja seivästin ne sitten ja sitten oli puinnin vuoro ja isä oli säkkiä vaihtamassa kun minä syötin puimakoneen kitaan ohrat, jyväpussit kannoin aittaan ja kyllä selkää särki.

Ja silloin loppuivat lämmityspuutkin ja oli talvi, niin vanhempani sopivat silloin risusavotan siihen viereiseen metsään ja yksi talon asukkaista piti olla mukana ja kukapa muukaan kuin minun nimeni tuli papereihin, ja lunta oli haaranperää myöten, vedin rantteelle puidenrankoja joita miehet kaatelivat, mutta sitten kävi sillaa kun naapurit huomas tarpeemme niin minua vuoden vanhenpi Heikki tuli hevosen kanssa vetelemään niitä puita rantteelle, naapuri apua.
 
Ja tuli marraskuu 11 päivä -66v. jolloin minä lähdin Kokkolaan töihin,
äiti jäi kotiin papan, (Isän isä Mikko) ja Jaakkon, Eijan ja Ismon kanssa.
Minä olin 17v. Muistan kun tulin viikonlopuksi kotiin, niin äiti istui kutomassa tuvassa ja oli surullinen minun muutostani Kokkolaan.

:D nykynuoret Kirjoittanut Kummityttöni Sari Hakunti nykyinen .........

Lapsuus ja nuoruus 70-80 luvulla?

Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi tylsillä jorinoillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he olivat nuoria. Tiedättehän... kouluun piti kävellä 30km ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään. Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää.

Vannoin, että itse en koskaan sortuisi samaan. Mutta nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa nykynuorisolla on! Niillä on kaikki niin helvetin hyvin. Minun nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat. Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!

Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä eikä googlea. Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Ei ollut mitään helvetin copy-paste toimintoa, vaan muistiinpanot joutui vääntämään ihan itse ruutupaperille materiaalista, jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.

Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä. Käsin. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän asti, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon, ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.

Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita. Jos halusi varastaa musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa sekin ihan itse. Arvatkaa oliko helppoa piilottaa puolen metrin läpimittainen LP-levy takin sisään?

Tai sitten piti odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.

Nuorten Sävellahja tuli lauantai-iltaisin juuri siihen aikaan kun olisit halunnut olla kavereiden kanssa ulkona. Yksi ainoa musiikkiohjelma kerran viikossa saatana!

Levyt olivat mustia isoja muovilättyjä, maksoivat omaisuuden ja veivät säilytystilaa hehtaarin. Ne piti kääntää levylautasella itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet. Eikä niitä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä. Kasetteja pystyi sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää.

Siis jos oli auto ja varsinkin jos siinä oli ylellisyytenä radiokasettisoitin. Ja seki oli Mono. Ja c-kaseteista hajosivat nauhat luvattoman usein, tai vanha mankanpaska vetäisi ne telojen väliin, jolloin mikään ei pelastanut lempikasettiasi. Ei ollut mitään saatanan varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä!

Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa? Meillä ei ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten jotain koputustoimintoja puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi korvaasi varattua ja sillä siisti. Eikä meillä ollut mitään soittajannumeronnäyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata...

Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä. Siinähän istuit sitten eteisen lattialla puhumassa luuriin.

Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltu kuultukaan. Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu, niin veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä. Monesti ainakin kaksikymmentä kertaa kymmenen minuutin välein ennenkuin pääsit läpi. Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi - yleensä ei ainakaan se oma kaveri, vaan aina joku muu perheenjäsen, jolloin piti esitellä itsensä ja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen. Joka sitten usein olikin jo lähtenyt jonnekin!

Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita tai xBoxeja ja hienoja 3D- grafiikoita. Meillä oli joku kämäinen mustavalkoinen tv-peli ja joillakin onnekkailla peräti Commodore 64, varustettuna kasettiasemalla josta pelin hakemiseen ja lataamiseen meni aikaa kevyesti puoli tuntia. Ja koko maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelihahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö, avaruusolennot olivat neliöitä, ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Kaikki perkele olivat neliöitä! Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja taso ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!

Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa. Siinä sitten kurottelit kaulaasi kaksi tuntia sen järkäleen takaa kun perse puutui kivikovalla puisella penkillä!

Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Ja ohjelmia tuli vain tiettyinä kellonaikoina pari tuntia illassa. Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.

Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna. Kaikki 15 minuuttia. Piti odottaa koko perkeleen viikko nähdäkseen 15 minuuttia piirrettyjä.

Kanavia surffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme helvetin hyvässä kunnossa, koska ei ollut kaukosäätimiä. Joka ..tun kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä säädettäessä piti nousta ylös ja kävellä tv:n luokse!

Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asiat niin hyvin! He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivätkä varmasti kestäisi 70- ja 80-lukujen ankaraa elämää!!!

******************************************************************************************

Suruviesti.
Äiti syntyi 05.05.1923 ja
 nukkui  pois 14.07.2011. keskiyön aikaan.n.23,58 . Hautajaiset olivat 31.07.2011 klo 12,00
Kalajoen kirkossa ja sen jälkeen muistotilaisuus seurakuntakodissa.

Pojat, vävyt ja tytön poika kantoivat arkkua.

Olavi Palovaara suoritti siunauksen.
Siunaus toimitettiin 31.07.2011

Pieniä Isomummon hautajais saattajia
serkukset.

Nyt;
Asun Pernussa, asunut jo vuodesta -69 maaliskuu 15 pv. Sitä ennen asuin Kokkolassa 3 vuotta, tai Kaarlelassa, kirkon lähellä,  ja tulin tuntemaan että ihmistenkin keskellä voi tuntea yksinäisyyttä.
Vajaan vuoden häiden jälkeen muutin Pernuun, häät pidettiin Himangan kirkossa ja Tuomas Pöyhtäri vihki ja kahvitus oli Pernussa, 15. 09.1968. Vieraita oli n.50.
Lapsia on syntynyt meille 5 poikaa ja yksi tytär.
"Iltätähdestä" joka syntyi -90, sain nähdä näyn ja kaksikertaa vielä, vuosi oli näylle 1982 v.

En oikeen tahtonut sitä todeksi uskoa, mutta poika on nyt 21v.
Ja kun "iltatähti" syntyi niin hän sanoi sanoja, jo 10 tunnin ikäisenä, ja se oli liikaa samassa huoneessa Keski-Pohjanmaan k,sairaalassa olevalle toiselle äidille joka säikähti ja häipyi huoneesta, ja minullekkin se toi epävarmuutta ja halusin pitää sen salassa, ja vannotin ihmisiä jotka sen kuulivat että älä sitten kerro kellekkään tätä.

Sanat joita poika sanoi syntymän jälkeen, tulivat hänen suustaan kuin vain huulilla, ja kun lapsi tuli 3kk, ikään, niin sanat tulivat sitten erilailla, kuin normaalisti puhe tulee ihmisen suusta kurkkuäänteenä.
Pojan puhe kehittyi normaalisti kasvettuuaan.Kun oli kulunut 3 vuotta, niin minussa hellitti suojelunvaisto ja halusin "ihmeen" kertoa koko Suomelle, mutta mitkään lehdet eivät ottaneet siitä kirjoittaakseen.
Kun muutin Pernuun miniäksi, niin täällä oli n. 40 asukasta, ja nyt enään 21.

Sitten minusta;

  Luonnehdinnat oinaasta, sillä olen Oinaan merkeissä syntynyt, huhtikuussa -49;
Tänä vuonna 2011, on vain taivas rajana oinailla.

Oinas (21.3. - 20.4.) on itsenäinen ja aloitteellinen persoona. Tuppaa olemaan nuorena kiihkeä ja tulinen, vanhemmiten parhaimmillaan arvokas ja elegantti.  Jos ei saa toteuttaa omaa sisäistä totuuttaan, muuttuu jopa hankalaksi ympäristölleen.
Tulee hyvin toimeen pienten lasten kanssa, sillä tunnistaa heissä leikkisyyden, jos on saanut omalle leikkisyydelleen tilaa lapsuudessaan. Jos on intohimoinen oman alansa edustaja, sopii yksityisyrittäjäksi. Sopeutuu työhön ja tilanteisiin melko vaivattomasti. Yksi luonteenpiirre on itsekkyys.

Kiinalaisen horoskoopin mukaan olen;

Härkä, puhveli
Vuodet/elementit: 1925 - puu, 1937 - tuli, 1949 - maa, 1961 - metalli, 1973 - vesi, 1985 - puu, 1997 - tuli, 2009 - maa
Kuvaus: Kiinalaisessa horoskoopissa varmaotteisen Härän merkin alla syntyneet ovat kärsivällisiä ystäviä, puolustuksen ja tuen linnoituksia sekä hedelmällisiä tuottajia. Havaitseva Härkä on ahkera oppilas, velvollisuudentuntoinen isäntä ja uskollinen kumppani. Ulkoilmassa viihtyen hän kunnioittaa rajojaan, vaalii perinteitä ja on tarkkaavainen yksityiskohdissa.

Puhveli 

Ja minun sanani on laki, kuuluu mottoihini.

Sunnuntai aamu; klo 4,55
Aurinko on nousemassa, kullaten huoneeni auringon kultaan.
Taivas kuitenkin on uhkaavan näköinen.

Kaikki asiat ovat päälaellaan, kauankohan tätä kestää;

Nainen on pappina vaikka Raamattu sanoo;
1. Tim. 3:2 
Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan,

1. Tim. 3:12 

Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään. 

Mies

Naisia on armeijassa kantamassa asetta? ? Minkä takia?
Vaikka heidän kuuluisi olla hoitamassa kotona lapsia/vanhuksia ihmettelenkin mitä he puolustavat?
nämä kaikki polkevat miehen jalkoihinsa,

miehen kuuluu puolustaa perhettä/kotia.

Lapset viedään omiin tarhoihin ja ihmetellään sitten kun lapset eivät tottele, vanhemmat ovat menettäneet sisäisen yhteytensä lapsiinsa, menettäneet vanhemmuuden auktoriteettinsa,
mikä tämän kaiken saa aikaan? (rahako?)
Miksi emme tavoittele RAKKAUTTA.

Vanhukset kuolevat yksinäisyyteen, miksi?
viemme heidätkin omiin "tarhoihin"
Tämäkö on Luojan tarkoitus.?
Suoranaista syrjintää keskuudessamme.

 1. Kor. 11:3
Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala.

1 Kor.15:
25 Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle".
26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
27 Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle". Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa.
28 Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.

Poika siis alistuu ??? mutta kenelle ???

Ilm. 11:4

Nämä todistajat ovat ne kaksi oliivipuuta ja kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä. [Sak. 4:2,3,11,14]

Sakarja 4

2 Ja hän sanoi minulle: "Mitä sinä näet?" Minä vastasin: "Minä näen, katso: lampunjalka, kokonansa kultaa, ja sen yläpuolella sen öljyastia, ja lampunjalassa sen seitsemän lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylimpänä.
3 Ja kaksi öljypuuta sen ääressä, toinen öljyastian oikealla, toinen vasemmalla puolella."
10 (4:14) Silloin enkeli selitti: "Nämä tarkoittavat niitä kahta öljyllä voideltua, jotka ovat koko maailman valtiaan palveluksessa."
11 Ja minä lausuin ja sanoin hänelle: "Mitä ovat nämä kaksi öljypuuta lampunjalan oikealla ja vasemmalla puolella?"
12 Sitten minä toistamiseen lausuin ja sanoin hänelle: "Mitä ovat nuo kaksi öljypuun terttua kahden kultaisen putken kohdalla, jotka vuodattavat sisästänsä öljynkultaa?"
13 Niin hän sanoi minulle näin: "Etkö tiedä, mitä ne ovat?" Minä vastasin: "En, Herra".
14 Hän sanoi: "Nämä ovat ne molemmat öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä".

Johanneksen ilmestys 11

4 Nämä todistajat ovat ne kaksi oliivipuuta ja kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.

Toisen tiedämme että se on Jeesus Kristus, mutta toinen ??
Tästä jakeesta pitäisi löytyä se toinen voideltu eli morsian.

Jes. 11:1

Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.

Vesa on - ja verso on +
Nainen on + ja mies on -

1. Kor. 11:3
Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala.